torstai 12. kesäkuuta 2008

Sattuma tämäkin


Siivoilin pikkasen vinttiä,ja käteeni tarttui mun vanha muistokirja,ja siinä oli mulle tämä Anne laittanut muiston,mutta kehuikin vallan toista tyttöä siinä,ja vielä sitä tyttöä,kun tykkäsi samasta pojasta kuin mä!Sekin oli sattumaa....
Ja sitten sattumalta on vielä vuosiluvunkinlaittanut väärin,sen pitäis olla-62!
Meinaan silloin toi sattuma mua kirpaisi,oli tietenkin kopsannut sen Aulin muistovihosta,ja siksi siinä oli hänen nimensä,eikä mun!

9 kommenttia:

Marjukka kirjoitti...

Jopas oli sattumaa kerrakseen. Hieno löytö joka tapauksessa.

savisuti kirjoitti...

Ihana kun löysit jotain vanhaa, lapsuudesta tuttua. Minun muistikirjani taitaa olla jo ajat sitten hävitetty, valitettavasti.

http://savisuti.vuodatus.net

Tarjuska kirjoitti...

Hih, hauskoja nuo lapsuusajan muistokirjan värssyt. Minäkin löysin sattumalta keväällä komerosta kaksi vanhaa muistokirjaani. Naurettiin siskon kanssa niitä värssyjä. Itse olin kirjoittanut itselleni jonkun hassun värssyn ja siihen allekirjoituksena, että "kirjoitti eräs". :)
Aika paha moka tuo, mutta anna hälle anteeksi, kun varmaan olitte vielä kovin nuoria ja eihän sitä kaikkea aina huomaa....kuten tuo väärä nimi. :))

http://jaakotar.vuodatus.net/

Sheila Juniper kirjoitti...

Noh, nythän tuolle sattumukselle jo osaat nauraa... Mutta ei taatusti ollut kiva silloin, lapsuudessa!

Tuli muuten tosi nostalginen tunnelma... taidan ottaa sen mukaani sänkyyn, niin voisin nähdä unia lapsuuden maisemista...

Kauniita unia ja omankullan kuvia sinullekin!

Harakka kirjoitti...

Niin,ne on hienoja ne lapsuuden muistot,ja sitten kun vintiltä tollasen löytää pitkästä aikaa,niin sinnehän mä jäin vinttiin muistokirjani kaa,ja muisteleen...ihania aikoja.Istuin puulattialle,ja mietin,,ja muistelin,,ja tulin siihen tulokseen,että mun lapsuusaikani oli kivaa aikaa,kaikki,,,sain asua joen rannassa,jossa tietenkin uitiin äidin kielloista huolimatta jo jäitten joukossa!!
Toi oli mullekkin tuttua,että ite oli sitten kirjoittanut itelleen,,vaan jonkun muun nimellä.

Tai että kirjoitti eräs,joka aamulla heräs!
Juu,ja osaan nauraa nyt jo,mähän olin ihan kakara silloin,olisinko ollut jotain 7-10vuotias.
Se poika on nyt tällä hetkellä eronneena,mutta en silti sitä ottaisi!

Eevis kirjoitti...

Kiva sattuma.
Vastasitkin jo kysymykseeni, ei saanut kumpikaan sitä poikaa. Siis Happy End!
Juuri löysin ja plarailin omaa muistokirjaani. Samanlaisia kiiltsikoita. Ah niitä aikoja :)

Harakka kirjoitti...

Eikö olekkin ihana muistella niitä aikoja,oi niitä aikoja,ne elää saisin ehkä uudestaan....Sanat meni varmaan väärin,mutta
kuitenkin sinnepäin?
Mutta on niitä vanhoja muistokirjoja kiva katella,kun sellasen vielä jostain löytää...
No se onkin kiva,kun sullakaan ei sitten onni suosinut sitä nuoruusvuotesi rakastrettua kohtaan,eli et häntä sinäkään silloin saanut!
Kiitos kommentistasi!

Soletuuli kirjoitti...

Ihana löytö tuo muistokirja , noi tykkään pojasta-jutut kyllä oli "pikkutytölle" rankka juttu ... monet itkut jouduin itsekin itkemään.

http://pinsolei.vuodatus.net/

Harakka kirjoitti...

Niin,vaikka tyttö oli pieni,niin se suru oli niin suuri olevinaan,melkein kuin koko maailma!
Mutta onneksi meitä tyttöjä on siihen itkuun ollut monta,ei ole yksin tarvinnut itkeä!
Kiitos kommentistasi.